Olet täällä

Ennaltaehkäisevä kotipalvelu

08.04.2019
Kuvitellaanpa viisihenkinen perhe, joka asuu pikkupaikkakunnalla Länsi-Suomessa. Isä tekee reissuhommia asentajana ja äiti on hoitotyössä kunnalla. Perheen kuopus on päiväkodissa ja kaksi muuta lasta jo alakoulussa. Äidin väsymys on kova, mutta ei yhtä paha kuin silloin, kun lapset olivat pieniä. Miten siitä selvittiinkään ilman minkäänlaista apua? Sukulaiset asuvat kaukana eikä kunnalta kehdannut pyytää apua. Kunpa joku olisi joskus kysynyt, tarvitaanko apua tai jopa ehkä tuputtanut sitä. No, se aika oli ja meni, kyllä tästä kuitenkin pystyssä pysytään, äiti ajattelee.

Hyvin yllättäen keskimmäinen, 10-vuotias lapsi alkaa oireilla koulussa, josta tulee kutsu neuvotteluun. Vanhemmat ovat palaverissa suu auki, koska heidän korviinsa tilanne kuulostaa siltä, kun ongelmat olisivat jo massiivisia. Palaverissa lentelee sanoja rajaton, keskittymishäiriö, yksinäinen ja vetäytyvä. Mitä ihmettä meille tapahtuu? Meillä ei ole ollut mitään aavistusta tästä, vanhemmat ajattelevat.

Tässä vaiheessa äiti väsyy totaalisesti ja uupumisen seurauksena jää töistä sairaslomalle. Äiti syyttää itseään lapsensa ongelmista koulussa, koska ei ole mielestään jaksanut olla lapselle riittävän hyvä äiti. Isä painaa nyt todella pitkää päivää töissä, jotta perheen talous pysyy kasassa. 

Esimerkkiperhe voi selvitä tilanteesta tukitoimien avulla, mutta apua olisi pitänyt ja kannattanut tarjota jo paljon aiemmin. 

Lastensuojelu on koko maassa pahasti ruuhkautunut, joten resursseja lisätään tällä hetkellä lähes kaikkialla. Näin on toimittu myös Valkeakoskella, missä työskentelen sosiaali- ja perhepalveluissa. Lisäresurssit menevät nyt sinne, missä on todellinen hätä.

Edistystä tapahtuu kuitenkin myös siinä, että pääsisimme entistä aikaisemmin ja oikeaan aikaan vaikuttamaan ongelmien syntyyn. Sosiaalipalveluissa tiimimallien kehittäminen ja systeemisen lastensuojelumallin eteenpäin vieminen tuovat hyviä tuloksia pitkällä aikavälillä, kunhan systeemi saadaan kunnolla käyttöön.

Tämä ei kuitenkaan yksinään riitä. Esimerkiksi monessa kunnassa ollaan tilanteessa, että ennaltaehkäisevän lasten suojelun merkitys ymmärretään yli hallintokuntien, mutta asialle ei pystytä tekemään mitään. Juoksemme ongelmien perässä, eikä tilanne ole oikein kenenkään hallussa. Ongelmien kimppuun päästään usein vasta, kun ne ovat jo räjähtäneet silmille.

Resurssit menevät lastensuojeluun, josta pitäisi juuri päästä eroon. Toki aina tulee olemaan lapsia, joiden kuulukin olla lastensuojelun asiakkaita. Lapsiperheet tarvitsisivat kuitenkin suojelua ja tukea heti, kun sille on tarvetta. Ei kuukausien päästä siitä, kun avuntarve tulee ilmi. Laivan kääntäminen ennaltaehkäisevään suuntaan ei käy nopeasti.

Sosiaalihuoltolain mukaan kunnan on tarjottava kotipalvelua lapsiperheille. Kun puhutaan lasten ennaltaehkäisevästä työstä, niin jokainen ymmärtää, ettei ennaltaehkäisy ala siitä, kun ongelmat tulevat ilmi. 

Palaisin ajassa taaksepäin eli 1980-luvulle, jolloin neuvoloiden kautta sai tukea kotiin matalalla kynnyksellä. Tulisi myös laatia säädös, että neuvolasta tehtäisiin vähintään kaksi kotikäyntiä jokaiseen kotiin sinä aikana, kun asiakkuus on neuvolassa. Ensimmäinen käynti olisi mahdollisimman pian lapsen syntymän jälkeen ja seuraava sovitusti perheen kanssa. Tämä olisi tehokasta kotipalvelua.

Tämän lisäksi kuntien palveluverkostot pitäisi olla hyvin kaikilla tiedossa kaikilla ja toki niiden pitää myös toimia. Meidän tulee luoda turvaverkko, jonka läpi yksikään lapsiperhe ei putoa. Tähän tarvitsemme yhteiskunnan palveluita: lakia, virkamiehiä, päättäjiä, kasvattajia, naapurin aikuisia ja yhteisöllisyyttä. Tällöin meillä olisi edes mahdollisuus kulkea ongelmien edellä tai ainakin vierellä, jos niitä ilmenee.

Avainsanat: 
eduskuntavaalit
 
Joni Kumlander
eduskuntavaaliehdokas, SDP
X
CAPTCHA
Vahvista, että olet oikea käyttäjä, etkä botti
7 + 1 =
Ratkaise tämä pieni laskutehtävä ja anna vastaus. Esim. 1+3, anna 4.