Olet täällä

Kansanterveyden näkökulmasta Euroopan unionia ei voi ohittaa

17.05.2019
Olisi väärin kutsua Euroopan unionia kansanterveyden kukkaseksi tai sosiaaliseksi jättiläiseksi, mutta olisi yhtä väärin väittää, ettei unionissa tehtävillä päätöksillä ole mitään merkitystä kansalliselle sosiaali- ja terveyspolitiikalle. Euroopan unionin aktiivinen suora vaikutus kansanterveyteen on pieni, mutta vaikutukset kanavoituvatkin yhä useammin sisämarkkinoiden, talouden, sääntelyvelvoitteiden ja kansainvälisten sopimusten kautta.

Sisämarkkinoiden vaikutus sosiaali- ja terveyspolitiikan kansalliselle liikkumavaralle on ollut jo pitkään tiedossa ja esimerkiksi alkoholipolitiikassa käydään jatkuvaa vääntöä sisämarkkinasäädösten ja vapaan liikkuvuuden asettamista velvoitteista. Sisämarkkinoiden merkitys on kasvanut myös siksi, että toimivallan vahvistamiseksi uudet avaukset, kuten terveydenhuollon teknologian arviointi, on tuotu myös sisämarkkinoiden piiriin.

 

Katoaako kansanterveys?

Kansanterveysohjelma on perustunut jäsenmaiden keskeiselle ja komission täydentävälle toimivallalle. Euroopan unionin hakiessa nyt ydinrooliaan se on myös pyrkinyt vetäytymään kiistanalaisilta täydentävän toimivallan osa-alueilta vahvemman toimivallan piiriin. Tätä kehitystä ovat vahvistaneet toimivaltakiistat jäsenmaiden kanssa sekä todennäköisimmin myös markkinaehtoisuutta edistävien ajatuspajojen ja toimijoiden lobbaus.

Kansanterveysosaston piiristä päätöksenteko voi siirtyä vahvemmin osaksi sisämarkkinoita tai toisaalta vahvistamaan työllisyys- ja sosiaaliasioiden käsittelyä. Nyt käytävät vaalit vaikuttavat siihen mihin suuntaan siirrytään. Kansanterveyden osalta odotettavissa on jäsenmaiden merkityksen väheneminen. Tämä on riski tulevaisuuden kannalta, jos Euroopan unionin tasolla päätetään sääntelystä, jonka seuraukset maksetaan jäsenmaissa. Jäsenmaiden huoli esimerkiksi uusien lääkkeiden korkeista kustannuksista jäisi tällöin helposti lääketeollisuuden lobbauksen jalkoihin Euroopan unionin päätöksenteossa.

 

Euroskeptisen politiikan paradoksi

Ison-Britannian brexit-päätös on vaikuttanut myös Euroopan unionin politiikkaan tarjoamalla mahdollisuuden kansallisen politiikan edistämiseen poistumalla näyttämöltä. Euroskeptiset puolueet ovat kuitenkin useammin vahvemmin laitaoikeiston kuin kansallisen päätöksenteon liikkumavaran asialla.

Kansanterveyden ja sosiaalisten tavoitteiden kannalta laitaoikeiston euroskeptikot ennemmin lisäävät kuin vähentävät Euroopan unionin negatiivisia vaikutuksia, sillä monet euroskeptisistä toimijoista ovat kriittisiä myös laajempia julkisen vallan sosiaalista kehitystä tukevia toimia ja kansanterveyden sääntelyä kohtaan.

Ison-Britannian brexitin edistäjien tavoin Euroopan unioni nähdään monien euroskeptikkojen piirissä työelämän ja sosiaalisen sääntelyn edistäjänä, joka ei riittävästi palvele innovaatioiden ja teollisuuden tarpeita ja vapaita markkinoita. Euroopan unionin siirtyessä yhä vahvemmin palvelemaan sisämarkkinoita ja ”ydinintressejään” on vaarana, että myös päätöksenteon lähtökohdat siirtyvät vahvemmin ydinintressien alaiseksi luoden negatiivisen kehän sosiaalisille tavoitteille osana Euroopan unionin toimintaa.

 

Hyvinvointitalous ja terveys kaikissa politiikoissa

Suomi on tuonut aikaisemmalla puheenjohtajakaudella tavoitteen huomioida terveys kaikissa politiikoissa vahvemmin osaksi myös Euroopan unionin päätöksentekoa. Nyt puheenjohtajakaudella painotetaan hyvinvointitaloutta, jossa taloutta tarkastellaan hyvinvoinnin lisäämisen kautta. Tämä voisi olla rohkea avaus tilanteessa, jossa talouskasvun hyödyt yhä useammin kasautuvat harvoille tai katoavat julkisen talouden piiristä verojärjestelyjen kautta. Talouden kasvun nimissä vaadittavat uudistukset tai toimet eivät enää ole perusteltavissa yleisellä edulla ja tästä seuraavalla hyvinvoinnin kasvulla.

Euroopan unionin politiikkaa useissa maissa ovat myös viimeisten vuosien aikana ohjanneet tiukat talouden tasapainottamisen velvoitteet, jotka ovat kiristäneet etenkin julkisen sektorin roolia ja rahoitusta samalla, kun toimien on koettu heikentävän kansalaisten elinoloja. Sosiaalisen Euroopan sijaan on painottunut talouskurin ja edunjaon Eurooppa. Vaarana on kuitenkin, että talouden painottaminen keinona ennemmin kuin tavoitteena hukataan pyrkimyksiin nähdä hyvinvointi keinona edistää talouskasvua ja hyvinvointimarkkinoita.  

 

Euroopan unionia ei ole varaa jättää vain lobbareille

Euroopan unionia ei kuitenkaan voida ajatella vain taloudellisten toimijoiden etujen lähtökohdista. Mitä vähemmän kansallisella tasolla seurataan Euroopan unionin politiikkaa ja mitä enemmän sen annetaan ajautua taloudellisten etujen valvonnan kautta, sitä varmemmin päätöksentekoa ohjaavat edunsaajat.

Innovaatioperiaate on yksi esimerkki teollisuuden lobbauksesta kansanterveyden ja ympäristöön kohdentuvia säädöksiä ja varovaisuusperiaatetta vastaan. Lobbareille on mielekästä pyrkiä vaikuttamaan 27 jäsenmaan sääntelyyn ja siksi etenkin monikansallisten yritysten kannattaa pyrkiä vaikuttamaan nimenomaan Europan unionin tasolla.

Tulevaisuudessa terveyspolitiikan kannalta tärkeitä päätöksiä tullaan tekemään lääkkeiden hintojen, rokotteiden ja terveydenhuollon teknologian osalta etenkin Euroopan unionin tasolla. Vaarana on, että tässä jaossa hyödyt jäävät ensisijaisesti ylikansallisille yrityksille ja kustannukset ja riskit jäsenmaiden tai yksittäisten ihmisten kannettaviksi. 97 europarlamentaarikkoa onkin pyytänyt Suomea nostamaan lobbauksen läpinäkyvyyden puheenjohtajakauden keskiöön. 

 

Kansanterveys ja sosiaalinen Eurooppa kulkevat rinnakkain

Hyvinvointi kytkeytyy vahvasti sosiaaliseen kehitykseen sekä julkisen sektorin toimiin. Euroopan unionissa jäsenmailla on yhteisiä etuja ja tavoitteita etenkin kansanterveydessä ja sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Suomen kannalta Ison-Britannian mahdollinen poistuminen päätöksenteon piiristä edellyttää aktiivisempaa ja vahvempaa panostusta Euroopan unionin politiikkaan myös julkisiin palveluihin nojaavan palvelujärjestelmän sekä laajapohjaisten kansanterveystoimien edistämiseksi.

Yhteistyötä Euroopan unionin tasolla on tehtävä myös sen varmistamiseksi, ettei päätöksenteko Euroopan unionin tasolla rajaa kansallista liikkumavaraa tavalla, joka on ristiriidassa sosiaaliturvan ja terveyspalveluiden rahoituksen kestävyyden ja kansanterveyden edistämisen kanssa. Europarlamentin vaaleissa ja Suomen puheenjohtajakaudella päätetään, minkälaista Eurooppaa Suomi ja suomalaiset haluavat edistää.  

 
Meri Koivusalo
Meri Koivusalo
professori, Tampereen yliopisto
X
CAPTCHA
Vahvista, että olet oikea käyttäjä, etkä botti
6 + 13 =
Ratkaise tämä pieni laskutehtävä ja anna vastaus. Esim. 1+3, anna 4.