Olet täällä

Myös läheiset tarvitsevat tukea

23.11.2017
Velkaantumista, katkenneita ihmissuhteita, rikottuja lupauksia, häpeäntunnetta, itsetunto-ongelmia, stressiperäistä oireilua, mielenterveyden horjumista – läheisten kokemat rahapelihaitat eivät juuri eroa haitoista, joita rahapelejä ongelmallisesti pelaavat kokevat. Siinä missä peliongelman kieltävä pelaaja lohduttautuu rahapeliautomaattien syleilyssä, jää läheinen epämääräisen pahan olonsa kanssa yksin.

Terveyspalveluiden suurkuluttajien joukosta löytyy paljon päihde-, rahapeli- ja mielenterveysongelmista kärsivien läheisiä, joiden psykosomaattisen oireilun alkuperä ei välttämättä koskaan selviä. Jos hyvin käy, läheinen tunnistaa oman avuntarpeensa jaksamisen rajojen tullessa vastaan. Sitä ennen hän on kenties jo vuosia korjaillut toisen pelaamisesta aiheutuneita vahinkoja esimerkiksi lainaamalla pelaajalle rahaa pikavippilaskuihin. Kukaan ei ole kertonut läheiselle, ettei se auta kuin hetkeksi. Sen jälkeen asiat ovat yleensä entistä huonommin.  

Rahapeliongelmaisten läheiset eivät tiedosta omaa osuuttaan peliongelmasta. Uhrin positiosta tilanne näyttää toivottomalta. Jos läheiset eivät saa tietoa omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja toimivista selviytymiskeinoista, he jatkavat tahtomattaan pelaamisen mahdollistamista ja estävät näin pelaajaa motivoivan kriisin syntymisen. Kiitoksena tästä on katkeroituminen.

Läheisten syyllistäminen rahapeliongelmien mahdollistamisesta on hedelmätöntä, jos ei tarjota työkaluja tilanteesta selviytymiseen. Näin onnistutaan vain ruokkimaan häpeäntunnetta, joka vaientaa tehokkaasti läheisten hätähuudon.

Vaikka päihdehuoltolakiin on kirjattu läheisen oikeus tarpeenmukaisiin päihdehuollon palveluihin, ei läheisten tukemiseksi tarkoitettuja palveluita välttämättä ole olemassa muualla kuin paperilla. Läheisille myydään resurssien puutteessa ei-oota.

Hoito on perinteisesti ollut varsin yksilökeskeistä. Tarjolla olevissa tukimuodoissa läheiset nähdään lähtökohtaisesti ongelmista kärsivän yksilön jatkeina, joita voidaan hyödyntää näiden hoidon keskeisenä voimavarana. Jokainen kaipaa nähdyksi tulemista omana itsenään, mutta voidakseen tulla nähdyksi, on jonkun ensin katsottava. Kuka katsoisi läheistä?  

Läheiset tarvitsevat heille kohdistettuja tukitoimia. Ilman tukea he ovat vaarassa ajautua mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Läheiset tarvitsevat tietoa ongelmapelaamisen vaikutuksista itseensä. Ammattilaiset tarvitsevat tietoa läheisten kokemista pelihaitoista voidakseen peliriippuvaisten lisäksi auttaa näiden läheisiä.

Järjestöt kykenevät ruohonjuuritason toimijoina näkemään läheiset laajemmin kuin vain päihde- ja mielenterveysongelmaisten jatkeina. Läheiset tarvitsevat toipuakseen tukea omien voimavarojensa löytämiseen ja käyttöön ottamiseen. Vasta kun oma hyvinvointi lisääntyy, voi hän alkaa miettiä pelaajan tukemista. Ihmisellä on kyky selviytyä, mutta kukaan ei selviydy yksin. Kolmas sektori voi tukea julkista sektoria tekemällä läheisten avuntarpeen näkyväksi, jotta eri toimijat yhdessä voivat vastata hätähuutoon.

 

Kirjoittaja on tukea ja toisen perheen Sospedin Pelirajattomasta saanut läheiskokemusasiantuntija. Sosiaalipedagogiikan säätiön Pelirajat’on-toiminta tarjoaa vertaistukea ongelmallisesti rahapelejä pelaaville ja heidän läheisilleen.

 

 
Emmi Siirtonen