Olet täällä

Eriarvoistuminen talttuu tukemalla kansalaisten osallisuutta ja omatoimisuutta

16.05.2018
Juho Saaren vetämän eriarvoisuustyöryhmän mukaan korjaavat toimet eivät riitä eriarvoisuuden vähentämiseen. Tarvitaan eriarvoistumista ehkäisevää politiikkaa.

Suomalaisen yhteiskunnan ongelmana ei ole huono- vaan hyväosaisuuden kasautuminen. Kaikki eivät ole päässeet samassa määrin mukaan vaurastumiskehitykseemme, sanoo sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta.

Tällaisia takamatkalle jääneitä väestöryhmiä ovat muun muassa NEET-nuoret (Not in Employment, Education or Training), pitkäaikaistyöttömät ja ylivelkaantuneet. Syvää ja sietämätöntä eriarvoisuus on etenkin siellä, missä yhdistyvät jatkuva aineellinen niukkuus ja yksinäisyys.

Samaan aikaan kun suomalaisten tulot ovat kehittyneet kohtuullisen hitaasti, pakolliset menot ovat kasvaneet huomattavasti nopeammin. Eriarvoistumista ruokkii eritoten asumisen kalleus. Pienituloisilla asumisen osuus kaikesta kulutuksesta on suurempi kuin väestöllä keskimäärin.

Toinen eriarvoistumista kiihdyttävä tekijä on luottoympäristön muuttuminen.

– Kulutusluottoja otetaan välittömään kulutukseen, ja kun luotoista selviäminen vaikeutuu, ongelmat kanavoituvat leipäjonoihin ja muihin matalan kynnyksen palveluihin, Saari sanoo.

Hänen vetämänsä eriarvoisuutta käsitelleen työryhmän pääviesti on se, että kansalaisia pitää tukea entistä enemmän oman hyvinvointinsa turvaamisessa, jotta riippuvuus palveluista ja tulonsiirroista vähenee. Korjaavat toimet eivät riitä, vaan pitää panostaa eriarvoisuutta ehkäisevään politiikkaan.

Saaren mukaan väestö tasolla olennaista on keskittyminen rakenteisiin. Eli perusturvan ja sitä täydentävien toimeentulo- ja asumistuen uudistuksissa pitäisi purkaa muun muassa kannustin- ja byrokratialoukkuja. Tarvitaan myös lisää kohtuuhintaisia asuntoja etenkin kasvukeskuksiin.

Näitä ensisijaisesti työikäisiin kohdistuvia toimia työryhmä kutsuu palauttaviksi toimenpiteiksi. Niihin kuuluvat myös hoivatyön, ylivelkaantumisen vastaisen politiikan, maahanmuuttajien kotouttamisen sekä päihde- ja mielenterveystyön uudelleenorganisointi.

Tukea heikoista heikoimmille

Sosiaaliturvan tulevaisuuden kannalta Saari pitää tärkeänä sitä, että kansalaistaitoja ja kansalaisten osallistumista saadaan parannettua.

– Jos ihmiset eivät äänestä, heidän tahtonsa ei näy rakenteissa ja järjestelmä menettää legitimiteettinsä.

Saaren mukaan eläkeläiset ja lapsiperheet eivät Suomessa kuulu enää yhteiskunnan kaikkein heikoimpiin ryhmiin. Heikoimmalla ovat erilaisista addiktioista ja sosiaalisista ongelmista kärsivät työikäiset.

– Jos hyvinvointiyhteiskuntaa arvioidaan sen perusteella, miten se kohtelee kaikkein heikoimpiaan, politiikan keskiöön on nostettava asunnottomuuden puolittaminen, osallistavien yhteisöjen luominen, kuntouttavan työtoiminnan uudistaminen sekä suonensisäisten huumeiden käyttäjien ja vankien asema, hän sanoo.

Suomessa ongelmana on ollut se, että eriarvoisuuden vähentäminen on ymmärretty eri ministeriöissä eri tavalla ilman, että toimenpiteistä olisi luotu minkäänlaista yhtenäistä kokonaisuutta. Työ-ryhmä ehdottaakin, että Suomelle luotaisiin eriarvoisuuden vähentämispolitiikka ja valtioneuvostonkanslia ryhtyisi koordinoimaan toimenpiteitä sen toteuttamiseksi.

Nettiauttamiselle pelisäännöt

Vaikka raportti on tehty valtioneuvostolle, jolloin toimeenpanevana tahona on julkinen valta, työryhmä tunnistaa hyvin myös järjestöjen mahdollisuudet eriarvoistumisen ehkäisemisessä.

Saari nostaa raportista kaksi asiakokonaisuutta, joita työryhmä pohti erityisesti järjestöihin liittyen.

Ensinnäkin työryhmä uskoo järjestöjen hyötyvän siitä, että niillä olisi yhteiset pelisäännöt sille, miten vertaistuki ja muu auttaminen netissä organisoidaan ja mitä siltä voidaan odottaa. Niihin kuuluisivat muun muassa yhteisen digitaalisen alustan luominen järjestöjen tarjoamalle tuelle sekä kytkentä kansalliseen kokonaisarkkitehtuuriin ja tietovarantoihin nyt villinä rehottavien rekistereiden ja toimintamallien sijaan.

Toiseksi työryhmän mielestä järjestölähtöisessä auttamistyössä kytkentä rahoituksen ja kehittämistyön juurruttamisen välillä tulee olla nykyistä tiiviimpi. Samalla rahoituksen painopistettä olisi siirrettävä yksittäisistä hankkeista useiden toimijoiden laajapohjaisiin ohjelmiin.

Raportti sisältää ehdotuksen eriarvoisuutta ehkäisevien ja vähentävien toimien ohjelmallisesta kokonaisuudesta, jossa järjestöillä on merkittävä rooli.

– Joissakin tapauksissa liikunta- ja kulttuurijärjestöillä sekä sote-järjestöillä on samat kohderyhmät, jolloin olisi paikallaan luoda STEAn ja OKM:n yhdessä rahoittama kehittämisohjelma, Saari sanoo.

Työryhmän mielestä tällaisia järjestörajat ylittäviä teemoja ovat muun muassa toimiva ja hyvä arki, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien terveys ja hyvinvointi sekä pelihaittojen vähentäminen.

Teksti Pirjo Kupila, kuvat Jari Härkönen.

Juttu on julkaistu aiemmin EHYT Teema -lehdessä 13, jonka aiheena on eriarvoisuus.

Lähteet: Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2018.

 

 
X