Olet täällä

Kohtaa ihminen ihmisenä

10.05.2017
Värikkään tien Iranista Espooseen kulkeneen Melody Karvosen mielestä ihminen pitäisi kohdata aina yksilönä, ei jonkin kulttuurin edustajana. Olemme kuitenkin enemmän samankaltaisia kuin erilaisia keskenämme.

Yhdeksässä päivässä vuonna 1973 Melody Karvosen elämä muuttui täysin. Hän oli elänyt Teheranissa vauraassa arkkitehtiperheessä lapsuutensa ja opiskeli sisustus-arkkitehdiksi. Karvonen on vakaumukseltaan bahá’í, joiden mukaan ”maapallo on vain yksi maa ja ihmiskunta sen kansalaiset”.

Monet bahá’í-nuoret lähtevät ulkomaille jonkun uuden kulttuurin pariin oppimaan suvaitsevaisuutta ja palvelemaan muita ihmisiä. Niinpä Karvonenkin odotteli viisumia Etelä-Koreaan, mutta ei sitä saanut. Samaan aikaan kaukana Suomessa tarvittiin hallintoikäisiä eli 21 täyttäneitä bahá’íta, ja nuoren tie veikin Korean sijasta Saloon.

Sosiaalista ja avointa Karvosta järkytti se, miten hississä suomalainen teki – ja tekee edelleen – kaikkensa välttääkseen katsekontaktia toiseen. Bussissakin etsitään aina ensin penkki, jossa ei tarvitse istua kenenkään vieressä.

Karvonen tunnustaa, että välttely sai hänetkin tekemään johtopäätöksiä muista väärin perustein.

– Meillä on erilaisia kokemustaustoja, joiden pohjalta teemme päätelmiä. Tämän vuoksi kannattaa aina kyseenalaista omia johtopäätöksiä. Se, mikä itselle on tuttua

ja turvallista, voi toiselle olla ihan outoa ja toisinpäin.

Vastoinkäymiset vahvistivat

Melody Karvonen avioitui suoma-laismiehen kanssa, ja perheeseen syntyi kaksi lasta. Pian alkoivat  vaikeudet: perhe koki työttömyyttä ja köyhyyttä. Lopulta nuori äiti joutui ”nöyrtymään” sosiaaliluukulle.

Jonottaessaan sosiaalitukea asunnottomien alkoholistien seassa Karvonen päätti, ettei näin voisi jatkua. Hän ryhtyi perhepäivähoitajaksi, ompeli öisin vaatteita lisätienestin saamiseksi ja aloitti pian rakennuspiirtäjän opinnot.

Vuotta myöhemmin aviomies muutti lopullisesti ulkomaille ja avioliitto kariutui. Yksinhuoltajan elämä oli rankkaa, ja seuraavat vuodet menivätkin kuin sumussa.

Melody Karvonen oli päättänyt elää yksin ja keskittyä lapsiinsa, mutta kun mukava pohjanmaalainen mies kosi, se oli menoa. Perhe muutti bahá’í-luottamustehtävien ja uusien töiden perässä Joensuuhun vuonna 1986.

Pariskunta sai kaksi yhteistä lasta. Äitiyslomalla Karvonen teki vapaaehtoistöitä Mannerheimin Lastensuojeluliitossa ja Suomen Punaisessa Ristissä, jonka vastaanottokeskukseen hänet lopulta palkattiin töihin.

– Erilaisiin ihmisiin tutustuminen ja toisten auttaminen ovat niin sydäntä lähellä, että päätin jättää työt arkkitehtitoimistossa ja hypätä tuntemattomaan.

Joensuu on hyvä kaupunki

1990-luvun lopulla rasismi nosti Joensuussa vahvasti päätään, kun pääosin skinit ottivat yhteen maahanmuuttajanuorien kanssa ja nämä puolustautuivat. Karvonen oli monella tavalla mukana viran-omaistyössä kitkemässä rasismia ja teki ennaltaehkäisevää työtä myös poliisin kanssa. Hän kävi esimerkiksi pitämässä oppilaille oppituntejaja opettajille koulutuksia.

Joensuun negatiivinen maine muistetaan yhä, mutta Karvoselle kaupunki on rakas ja läheinen.

– Joensuusta jäi hyvät muistot. Siellä kasvatin neljä lastamme 22 vuoden aikana.

Samanlaisuus yhdistää, erilaisuus täydentää

Kun lapset olivat lentäneet pesästä, Melody Karvonen muutti miehensä kanssa Espooseen. Vapaa-aikana hän hoitaa muun muassa bahá’í-luottamustehtäviä, mutta leipänsä hän ansaitsee monikulttuurisuuden asian tuntijana Vanhempainliitossa.

Ikänsä puolesta puuhakas nainen voisi jäädä eläkkeelle, mutta hän ei malta. Tärkeää tehtävää riittää edelleen. Parhaillaan Karvosta työllistää muun muassa Kotimentori-ohjelma, jossa maahanmuuttajaperheiden vanhempia yritetään saada kiinnostumaan lastensa esiopetuksen ja koulunkäynnin tukemisesta kotimentorin avulla.

– Integroituminen on kaksisuuntainen asia. Yhtä paljon kuin maahanmuuttajat tarvitsevat lisää tietoa ja asenteiden parantamista, myös me suomalaiset tarvitsemme niitä.

Melody Karvonen muistuttaa, että ihmiset ovat enemmän samanlaisia kuin erilaisia keskenään.

– Jostain syystä meillä on taipumus takertua perinteisiin tapoihimme ja vaatia toista toimimaan samalla tavalla kuin me. Eihän ole kahta täysin samanlaista suomalaistakaan. Samanlaisuudet yhdistävät meitä ja erilaisuudet täydentävät meitä, kunhan pyrimme olemaan aidosti kiinnostuneita ihmisistä, arvostamme ihmisyyttä ja rakennamme siltoja.

Vain kohtaamalla oppii

Karvonen myöntää, että kulttuurien kohtaamisissa on haasteita. Ne pitäisi kuitenkin nähdä ponnahduslautana, ei kompastuskivenä.

Tärkeintä olisikin hänen mielestään oppia kulttuurisensitiivisyyttä. Se tarkoittaa toisen kohtaamista arvostavasti ja kunnioittavasti. Jos vuorovaikutus tuntuu hankalalta, taustalla on todennäköisesti juuri tottumus- ja kokemustaustojen erilaisuus.

– Vain olemalla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa ja haluamalla tutustua heihin aidosti, opimme tuntemaan toisiamme. Ihmiset on kohdattava ihmisinä, ei jonkin kulttuurin edustajina. Meidän pitäisi miettiä, miten voisi rakentaa siltoja yhteisen ymmärtämisen kehittämiseksi. Kyse ei ole siitä, miten asioita tehdään vaan miksi ne tehdään, Melody Karvonen sanoo.

Yhteiskuntamme on vahvasti mukana globaalissa kehityksessä, joka kulkee kohti yhä monikulttuuristuvaa ja yhdistyvää maailmaa.

– Meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko pysyä paikalla tai vastustaa muutosta ja pudota samalla junasta pois. Voimme myös hypätä junaan, hyväksyä muutoksen ja haluta vaikuttaa siihen rakentavasti. Se vaatii kaikkien mukanaoloa, yhteistyötä ja yhteen hiileen puhaltamista. Pelkkä rinnakkaiselo ei enää riitä vaan tarvitaan yhteiseloa, Melody Karvonen sanoo.

Suomen Vanhempainliitto on yksi ånni-hankkeen toteuttajajärjestöistä. Melody Karvonen toimii hankkeessa monikulttuurisuuden asiantuntijana ja ohjausryhmän jäsenenä.

Melody Karvonen puhuu Päihdepäivillä kulttuurisensitiivisen vuorovaikutuksen vahvistamisesta 7.6.2017.

Kuka Melody  Karvonen?

  • Syntyi Iranin Teheranissa 1952.
  • Muutti Suomeen bahá’ì -yhteisön palvelutehtävien merkeissä.
  • Myös hänen vanhempansa, veljensäja sisarensa tulivat myöhemmin Suomeen.
  • Työskennellyt aiemmin muun muassa raken-nuspiirtäjänä, kouluttajana poliisilaitoksessa ja maahanmuuttajien neuvojana.
  • Sai poliisin hopeisen ansiomitalin 2005 ja Tasavallan Presidentin myöntämän Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaris-tein vuonna 2015.
  • Toimii tällä hetkellä Suomen Vanhempainliitossa monikulttuurisuuden asiantuntijana.